Mihail Vorontsov (kansleri)
Mihail Illarionovitš Vorontsov (ven. Михаи́л Илларио́нович Воронцо́в; 23. heinäkuuta (J: 12. heinäkuuta) 1714 Minsk, Venäjän keisarikunta – 26. helmikuuta (J: 15. helmikuuta) 1767 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kreivi ja valtiomies, jolla oli merkittävä vaikutus varsinkin Venäjän ulkopolitiikkaan keisarinna Elisabetin valtakaudella vuosina 1741–1762.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mihail Vorontsov kuului vaikutusvaltaiseen Vorontsovin sukuun.[1] Hänen vanhempansa olivat kuvernööri, senaattori ja salaneuvos Illarion Gavrilovits Vorontsov ja aatelissyntyinen Anna Grigorjevna Maslova, joiden kolme poikaa saivat kreivin arvon keisarinna Elisabetin aikana.lähde? Vorontsovin veljiä olivat hovimies ja kenraali Roman Vorontsov[2] sekä senaattori Ivan Vorontsov. Kulttuuri- ja tiedevaikuttajana tunnettu Jekaterina Daškova oli Vorontsovin veljentytär.
Ura hovissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Vorontsov nimitettiin 14-vuotiaana paašipojaksi keisari Pietari Suuren tyttären Elisabet (Jelisaveta) Petrovnan hoviin. Elisabet tuli Venäjän hallitsijaksi kaappaamalla vuonna 1741 vallan lapsikeisari Iivana VI:lta.[1] Vorontsov osallistui vallankaappaukseen ja auttoi suostuttelemaan Henkikaartin Preobraženskin rykmentin asettumaan sen tueksi.[3] Vorontsovista tuli keisarinnan suosikki, ja hän nai tämän serkun Anna Skavronskajan. Vuodesta 1744 Vorontsov toimi valtakunnan varakanslerina ja ulkoministerinä. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle VII antoi hänelle valtakunnankreivin arvon.[2] Vorontsovista tuli kansleri vuonna 1758, kun hän syrjäytti Aleksei Bestužev-Rjuminin. Vorontsovin eduksi katsottiin, että seitsenvuotisen sodan aikana hän oli tukenut Venäjän liittoa Ranskan kanssa, kun taas Bestužev-Rjuminia pidettiin englantilaismielisenä.[1]
Vorontsov jatkoi myös Elisabetin lyhytaikaisen seuraajan Pietari III:n suosikkina, mutta ei puuttunut asioihin, kun uusi keisari luopui liitosta Ranskan ja Itävallan kanssa. Katariina II:n kaapattua vallan vuonna 1762 Vorontsov asetettiin kotiarestiin. Syrjäytetyn Pietari III:n kuoltua pian vankeudessa Vorontsov vannoi uskollisuutta Katariinalle ja sai takaisin kanslerinpaikkansa, mutta joutui luopumaan siitä jo vuonna 1763. Hän menetti pian vaikutusvaltansa hovissa.[1][2]
Vorontsov rakennutti Pietarin Sadovaja-kadulle vuosina 1749–1757 arkkitehti Bartolomeo Rastrellin suunnittelman barokkityylisen Vorontsovin palatsin[4] sekä Pietarhoviin 1750-luvulla joko Antonio Rinaldin tai Giuseppe Trezzinin suunnitteleman datšan, jonka hän asetti myyntiin vuonna 1766.[5] Vorontsov tuki myös Mihail Lomonosovia.[3]
Vorontsovin ainoa aikuiseksi elänyt lapsi oli tytär Anna Mihailovna (1743–1769), jonka puoliso oli merkittävä kulttuurivaikuttaja, kreivi Aleksandr Stroganov. Vorontsovin kaksi muuta tytärtä ja yksi poika kuolivat hyvin nuorina.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Mikhail Illarionovich Vorontsov (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 11.3.2014.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1921), s. 1089 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 11.3.2014.
- ↑ a b Vorontsov Family (englanniksi) Saint Petersburg Encyclopaedia. Viitattu 10.7.2024.
- ↑ V. G. Isachenko: Vorontsov Palace (englanniksi) Saint Petersburg Encyclopaedia. Viitattu 10.7.2024.
- ↑ Kozyreva, Jekaterina: БЛИЖНИЕ УСАДЬБЫ ВЫСШЕЙ ЗНАТИ. KGIOP (Internet Archive) (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mihail Vorontsov (kansleri) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
